Oli syyskuun loppu, kun jätettiin Kannuksen tutut treenimaastot taaksemme ja muutettiin Raumalle. Devin varalle kaavailemani haku- ja jälkihaaveet uhkasivat tosiaan jäädäkin pelkiksi haaveiksi, kun kävi ilmi, ettei täällä juurikaan ole harrastusmahdollisuuksia pk-lajeille. Hetken jo harkitsin, että vaihdetaan kokonaan rally-tokoon ja etsijäkoiratoimintaan, mutta onnekseni törmäsin Uudessakaupungissa toimivaan Vakka-Suomen Palveluskoiraharrastajat ry:hyn. Hakutoimintaa heillä ei enää tällä kaudella ole, mutta poikkeuksellisesti saimme kutsun heidän kesäkauden päättäjäisiinsä, vaikka emme olleetkaan jäseniä. Tartuin tottakai tilaisuuteen ja lauantaina 26. lokakuuta suuntasimme ystäväni kanssa koirinemme Uuteenkaupunkiin.
Tilaisuudessa kouluttamassa oli Aki Saastamoinen, josta minulle jäi tosi hyvä mielikuva. Treenijuttujen lisäksi mieleen jäi erityisesti se, että hän muistutti jopa maailmanmestareiden tekevän virheitä koirankoulutuksessa ja että on ihan turhaa verrata omaa koiraa huippujen kolmikuisiin, joita treenataan useita kertoja päivässä.
Devin kanssa osallistuimme koulutukseen sillä ajatuksella, että joku asiansa osaava pääsee näkemään missä mennään ja pystyy jo tässä vaiheessa korjaamaan, jos ollaan menossa metsään. Perusasentoa neuvoi tekemään viemällä käsi P-liikkeellä jalkojen takaa, koska pennulla ei motoriikka vielä riitä tulemaan suoraan sivulle. Tämähän minulla oli ennestään jo tiedossa, mutta jännityksessä pääsee peruasasiatkin välillä unohtumaan. Seuruussa olen aiemmin palkannut Devin namilla perusasentoon, mutta Aki kehottiin palkkaamaan välillä pyöräyttämällä koira namin kanssa sivulla ympäri ja siitä ilman pysähtymistä heti takaisin seuruuseen. Jääviä ei oltu ennen koulutusta treenattu kertaakaan, mutta istu-maahan vaihtoja oltiin tehty. Jääviä neuvottiin näin alkuun treenaamaan niin, että itse peruutan ja namien kanssa ohjaan pennun aina haluttuun asentoon.
Kaiken kaikkiaan meidän tekemistä ja Deviä kehuttiin. Olen kuulemma tehnyt hyvät pohjat eikä meillä ole mitään hätää. Aki mainitsi vielä erikseen sen miten itse osaan pysyä rauhallisena enkä lähde noutajan höösäämiseen mukaan.
Kaiken kaikkiaan meidän tekemistä ja Deviä kehuttiin. Olen kuulemma tehnyt hyvät pohjat eikä meillä ole mitään hätää. Aki mainitsi vielä erikseen sen miten itse osaan pysyä rauhallisena enkä lähde noutajan höösäämiseen mukaan.
Aki puhui myös siitä miten hän suosii koirilla hetsaamisen sijaan patoumaa. Syynä tähän on se, että esimerkiksi kilpailutilanteessa saattaa kostautua, jos koiran saa hyvään mielentilaan vain hetsaamalla. Kuvittele tilanne missä olet ennen omaa suoritusta hetsannut koiran sopivaan mielentilaan. Menet suoritusalueelle, mutta syystä x tuomari pyytääkin sinua odottamaan. Koiran mielentila ehtii laskea , kun mitään ei tapahdu etkä voi enää hetsata sitä uudestaan.
Koulutuksesta on tänään tullut kuluneeksi reilu kolme viikkoa. Devin seuruu on edistynyt hurjasti ja siitä voi nähdä videon meidän Instagramista. Nyt keskitytään käännöksiin ja lisäämään kestoa. Perusasentoa ja jääviä ei olla nyt juurikaan treenattu, joten niissä ei ole tapahtunut mitään mainitsemisen arvoista. Noutaminen sen sijaan on myös edistynyt valtavasti! Siitäkin pääsee katsomaan videon edellä mainitusta linkistä. Devi lähtee innokkaasti noutamaan ja palauttaa damin jo käteen asti. Seuraavaksi keskitytään saamaan lisää intoa ja vauhtia myös palautukseen sekä malttia ennen damille lähettämistä.
Koulutuksesta on tänään tullut kuluneeksi reilu kolme viikkoa. Devin seuruu on edistynyt hurjasti ja siitä voi nähdä videon meidän Instagramista. Nyt keskitytään käännöksiin ja lisäämään kestoa. Perusasentoa ja jääviä ei olla nyt juurikaan treenattu, joten niissä ei ole tapahtunut mitään mainitsemisen arvoista. Noutaminen sen sijaan on myös edistynyt valtavasti! Siitäkin pääsee katsomaan videon edellä mainitusta linkistä. Devi lähtee innokkaasti noutamaan ja palauttaa damin jo käteen asti. Seuraavaksi keskitytään saamaan lisää intoa ja vauhtia myös palautukseen sekä malttia ennen damille lähettämistä.
